Kimmo Timosen epätodennäköinen ura: pikkurääpäleestä Stanley Cup -mestariksi ja leijonalegendaksi

Leijonien Karjala-turnaus jatkuu tänään ottelulla Tshekkiä vastaan. Suomi lähtee metsästämään kauden ensimmäistä voittoaan kuten tekee myös vastustaja. Ottelu alkaa 17.30.

Herkkua on kuitenkin luvassa ennen ottelun alkuakin. Luvassa on runsaasti juhlallisuuksia, kun Kimmo Timosen paita nostetaan Hartwall Arenan kattoon. Nyt onkin hyvä aika muistella Leijonat-pakin uskomattoman hienoa uraa.

Murtautuminen NHL:n eliittiin

Kimmo Timonen esitti jo nuorena lupaavia otteita niin Liigassa kuin juniorimaajoukkueissa. Pohjois-Amerikan kykyjenetsijät eivät kuitenkaan ottaneet 178-senttistä puolustajaa tosissaan. 90-luvulla NHL oli vielä isokokoisten ja fyysisten pelaajien liiga, eikä heppoistempien pelaajien odotettu pärjäävän kamppailupelissä. Niimpä Timonenkin varattiin kesällä 1993 vasta kymmenennellä kierroksella, koko tilaisuuden 250. pelaajana.

Vuonna 1998 pelatut Naganon olympialaiset olivat suurin käännekohta Timosen uralla. Tuolloin HIFK:ssa pelannut puolustaja pääsi olympialaisissa näyttämään, että pärjäsi maailman parhaita vastaan. Leijonilta, eikä Timoseltakaan, odotettu paljoa mitään, mutta meno kaukalossa oli suorastaan dominointia. Kotiintuomisina oli pronssi, joka oli hyvän turnauksen jälkeen melkeinpä pettymys.

Seuraavalla kaudella Timonen pääsi jo Pohjois-Amerikkaan Nashville Predatorsin riveihin. 23-vuotias puolustaja lähetettiin farmiin, mutta hyvin esiintynyt pakki pääsi heti ensimmäisellä kaudellaan pelaamaan suurimman osan otteluistaan NHL:n puolella. Toisena kautenaan IHL oli jo kokonaan historiaa.

Pienen kokonsa tuomat ongelmat Timonen selitti erinomaisella pelisilmällä ja sijoittumisellaan. Fiksulla pelillä laitojen lähellä hänen ei tarvinnut jäädä jyrättäväksi. Pelisilmä näkyi myös hyökkäyspäässä. Timonen ylitti kahdesti urallaan 50 tehopisteen rajan.

Lähimpänä Stanley Cup -mestaruutta Kimmo Timonen kävi keväällä 2010, kun hän nousu Philadelphia Flyersin kanssa satumaisesti finaaleihin. Chicago Blackhawks oli kuitenkin kaksikosta kovempi ja vei pytin kotiin.

Viisi vuotta myöhemmin Chicago oli jälleen matkalla pudotuspeleihin ja tarvitsi kokemusta takalinjoilleen. Runkosarjassa vastuu jäi vähänlaiseksi, mutta pudotuspeleissä hän pelasi 18 ottelua. Viimeinen NHL-kausi sai hienon lopetuksen, kun Timonen pääsi viimein nostamaan Stanley Cupia pitkän odotuksen jälkeen.

Leijonien hiljainen sankari

Leijonissa voitetuista mitaleista riittää täytettä isompaankin palkintokaappiin. Savolaispuolustaja jäi urallaan useasti kirkkaampien tähtien varjoon. Otsikoissa pyörivät Teemu Selänne ja Saku Koivu, mutta kun katsoo Leijonien 90- ja 2000-lukujen menestyksen taakse, siniviivalta löytyy aina tuttu nimi: Kimmo Timonen.

Timonen oli Leijonien ykköspakki miltei kahden vuosikymmenen ajan. Hän voitti peräti neljä olympiamitalia ja peräti kolme MM-hopeaa. Hienoin saavutus näistä on Torontossa voitettu olympiahopea. Vahvasti pelannut Leijonat hävisi koko turnauksessa ainoastaan yhden erän, ja Timonen oli isossa roolissa Suomen tiiviissä puolustuksessa. Hyökkäyspäässä hän nakutti tehot 1+4.

Vasta myöhemmällä urallaan Timonen on nostettu ansaitsemalleen paikalle Selänteen ja muiden maajoukkuelegendojen seuraan. Tänään hänet nostetaan sinne kirjaimellisesti, kun pelinumero 44 kohoaa Hartwall Arenan kattoon.